Oma tupa - oma lupa

Eilen lahdimme kavelemaan puolen paivan kieppeilla ja tarkoituksenamme oli loytaa rauhallisempi majoituspaikka. Ei tarvinnut kavella kuin reilut puoli tuntia ja tarppasi. Eras poika vei meidat katsomaan taloa. Lopputuloksena oli, etta vuokrasimme talon viikoksi (hinta oli 4000 rupiaa eli alle 80 euroa). Talo ei ole eurooppalaisen mittakaavan mukaan kummoinen, mutta tyypillinen tanne. Olemme tosi onnellisia loydosta: meilla on merinakoala, ei ihan lahella naapureita, mutta kuitenkin nakoetaisyydella seka paikallista etta hotellimajoitusta. Se tarkoittaa turvallisuutta. Kamppaan kuuluu makuuhuone, ruokailuhuone ja keittio. Kavimmekin tanaan ensi kertaa paikallisessa Super marketissa (taisi olla hyper market). Meidat vietiin sinne riksalla ja olimme odottaneet jotain suurta hallia. Tosiasiassa kauppa vastasi meidan lahioissa olevia Siwa-kauppoja. No, eipa mitaan. Siella ei ollut muita asiakkaita ja meita seurasi nelja naista koko ajan. Siis auttamassa:) Mutta hassulta se tuntui, toinen otti Minnalta ostoskorinkin kannettavakseen. Kaupasta oli vaikeahkoa loytaa mitaan. Siella ei ollut mitaan tuoratavaraa, ainoastaan pakkauksissa olevaa. Huomasimme, etta naisia huvitti kovasti, kun kysyimme, onko teilla vihanneksia tai hedelmia. Nehan myydaan katujen varsilla. Olisimme halunneet ostaa juustoa, mutta sita olisi ollut toisessa kaupassa kylalla muutaman kilometrin paassa. Kassalla oli varsinainen liukuhihna: nainen otti korista tavaran, kertoi tavaran nimen ja ojensi sita kassalla olevalle miehelle. Mies luki viivakoodilukijalla hinnan. Sen jalkeen toinen nainen pakkasi ostokset. Mies otti lopuksi kassakuitin ulos ja luki asiakkaan (meidan) kanssamme kuitin tiedot lapi. Lisaksi oli viela joku vanha mies katselemassa koko toimitusta. Aina kun jotain tapahtuu, sita seuraa noin viisi ihmista!

Olimme omalla rannallamme (siihen johon on nakoala). Rannassa on todella virtauksia. Ensin jaloissa on nilkkoihin asti vetta, kun meri imee sita pois pain. Sen jalkeen tulee valtava aalto. Minna kahlaili vain ihan rannalla. Jaska otti muutaman aaltosukelluksen. Taalla on varsinaisella rannalla valvojia, jotka soittavat pillia liian uhkarohkeille uimareille. Rannalla olon jalkeen kokkailimme ensimmaista kertaa omassa keittiossamme. Maukasta pastaa ja kastiketta, vaihtelua ianikuiselle riisille:) Sekin on mukavaa, etta nyt saamme syoda aamupalat rauhassa kotonamme. On mukava asettautua vahaksi aikaa paikoilleen. Tama Varkala on ihan kiva paikka. Olemme vahan syrjassa varsinaisesta turistialueesta, mutta se on palveluineen kuitenkin lahella. Ravintoloita on kivasti merelle pain ja on kyntiloita ja muuta tunnelmallista. Paikallisten ravintoloissa ei nimittain kursailla, ne ovat aikamoisia syottoloita. Ruoka on ollut niissa hyvaa, mutta eivat ne erityisen tunnelmallisia ole.

Keralan alkoholipolitiikka on kuin meilla kieltolain aikaan. Eilen pohdiskelimme, etta olemmehan tienneet, etta englantilaiset juovat paljon teeta,,, mutta etta noin paljon... No, sehan selvisi sittemmin, etta teekannussa on kaljaa. Sita sitten "salaa" lipitellaan. Jokaisessa ravintolassa on alkoholia, mutta ei ihan avoimesti. Joissakin paikoissa kaljaa ei tuoda teekannussa, vaan laa kaadetaan osin laseihin ja pullo laitetaan suomalaisittain poydan jalan viereen.

Tama kaikki tapahtuu moskeija- ja hindutemppelien "huutojen" katveessa. Ihan rannassa on moskeija, josta ei kuulu kovin usein ruokouksia. Hindut ovat sitakin ahkerampia "huudattamaan" amyreita. Kyselimme tanaan vuoraisannaltamme (muslimi), etta mita hindujen laulut oikein ovat. Han kertoi, etta ne ovat otteita hindujen pyhasta kirjasta (en nyt muista, miten se kirjoitetaan). Hindut aloittavat heti klo 4 aikaan aamulla. Hoilotusta jatkuu jossain maarin koko paivan. Onneksi aaltojen aanet vievat suuren osan mantroista mukanaan, joten ihan hyvin kuitenkin nukuimme. Sita paitsi matkamme ja hyvahermoisuutemme salaisuus on ollut koko ajan: "maassa maan tavalla". Taalla ei auta yrittaa olla eurooppalaisittain.

Aina jonkun inhottavan asian vastapainoksi tapahtuu jotain mukavaa, usein jonkun ihmisen kautta. Matka on ollut tahan asti juuri sellainen kuin olimme toivoneetkin.