Varkala

Eilinen lahtomme Allepeyn majoituksesta oli oikein sydamellinen. Kokki etenkin oli todella herttainen mies, toisteli vain "happy" "happy" ja kapsahteli Jaskan kaulaan. He ilahtuivat niin kovasti meidan antamista pikkutipeista ja kaikesta, mita olimme keskustelleet heidan kanssaan. Olimme koko nelja paivaa ollet tapamme mukaan epailevaisia, etta millainen lasku on tulossa. Olimme sopineet majoitushinnan, mutta emme tienneet, paljonko aamukahvit ja muut tilaamamme ruuat ja vedet olivat maksaneet. Isanta osoittautui reiluksi (jalleen), eika veloittanut niista paljon mitaan. Han oli aiemmin sanonut, etta alkaa huolehtiko, olette ystavia, ei maksa paljon. Mutta eihan sellaista VOI suomalainen uskoa. Janna juttu, etta meita ei ole oikeastaan viela huijattu kertaakaan. Ihan pienia summia riksa-ajeluissa aluksi, mutta ei enaa niissakaan, kun taito ja varmuus nevotteluihin ovat kehittyneet.

Tapanin ajelumme onnistui oikein hyvin. Olimme torsanneet ja ostaneet liput 3AC -luokkaan. Se tarkoitti, etta oli ilmastointi (AC) ja tilaakin mukavasti. Tosin juna oli jalleen myohassa eli odottelimme asemalla pari tuntia.

Varkalassa olimme vaille klo 20. Kiertelimme reppuinemme ranta-alueen majoituksia. Olimme paattaneet vaihteeksi etsia taas vahan huokempaa majoitusta. Se loytyikin sitten aika helposti. Taalla on joka nurkassa kavereita, jotka vievat katsomaan kamppia. Nyt ei ole TV:ta ja jaakaappia, mutta siisti sanky ja huone. Hindutemppeli on tosin aika lahella ja siella aloitetaan laulu noin klo 4. Se on kyllakin aika monotoonista, eika Minna siita hairiintynyt. Yllattaen Jaska onkin ollut herkempiuninen taalla Intiassa.

Tapasimme illalla pitkasta aikaa suomalaisia: kaksi naista ja tyton. Juttelimmekin aika pitkaan. Oli mukava keskustella aidinkielella, eika tonkkoenglannilla!

Varkalan ranta poikkea aiemmista. Tassa on korkea kallion kieleke ja uimaranta on tuolla alhaalla. Taalla taytyy olla todella varovainen uidessa, silla taalla on kovia virtauksia.

Tarmolle ja muillekin tiedoksi, etta sivun alaraunassa on jonkilainen kartta. Me olemme nyt noin 50 km Trivandrumista pohjoiseen. Leija-asiaa Tarmolle ja muille kiinnostuneille: Jaskalla ei ole leijoja mukana, tosin Goalla niita olisi ollut todella hyva lennattaa. Siella eraalla miehella oli vetoleija ja buggy (pyorallinen lauta). Meno ei kuitenkaan ollut kovin lujaa, mutta tietysti taitoa vaativaa. Jos intialaisia taisteluleijoja sattuu eteen, Jaska mahdollisesti hankkii sellaisia.

Nyt lahdemme katselemaa uuttaa paikkaa. Paljon pyorii mielessa erilaisia teemoja, joista on tarkoitus kirjoittaa (arkielama, ihmiset tyossaan, ymparisto, turvallisuus jne.). Naista siis jatkossa enemman, koska luultavasti pysyttelemme nyt jonkin aikaa paikoillamme. Katsotaan, loydammeko joogatarjonnasta tai ayervedahieronnasta sopivia vaihtoehtoja itsellemme.

Tyon iloa toihin palanneille ja muille hyvaa loman jatkoa!