Indian Golden Circus

Tanaankin naytti tulevan tuulinen paiva, joten suunnistimme lahikaupunkiin Margaoon. Paatimme menna sirkukseen, koska Minnalle se olisi uusi kokemus. Ennakkoluulot tosin olivat kovat. Lippuja oli eri hitaisiaq: halvimmat 60 rupiaa (n. euron) ja VIP-liput 150. Paatimme kerrankin ottaa ykkosluokan liput! Silla sai eturivin paikat. Tosin teltta jai todella tyhjaksi, joten halvemmatkin olisivat tulleet kysymykseen. Lippuluukulla mies yritti heti huijata Jaskalta 50 rupiaa. Ensin han antoi 50 rupiaa liian vahan. Jaska huomautti tasta ja sen jalkeen mies yritti antaa vaaran 50 rupian setelin. Lopulta saimme oikean maaran seteleita ja ihan oikeaa rahaakin.

Sirkus osoittautui ihan kauheaksi, mitaan niin amatoorimaista emme osanneet odottaa. Vaikutti silta, etta esiintyjat olivat koyhia pohjoisen tyttoja, joita ujostutti kovasti. Tunnelma muistutti valilla koulun juhlaa ja valilla jumppatuntia. Ohjelmanumeroista ei ollut pulaa. Koko kaksituntisen esityksen ajan numerot vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Normaalit elukat olivat tietysti esilla: norsu, koiria, hevosia seka kolmisarvinen lehma. Sen ei tarvinnut tehda mitaan, vaan sita vain talutettiin ylpeana pitkin maneesia. "Hieman" hammennysta ja ristiriitaisia tunteita herattivat nelja kaapiota, joista yksi oli aikuinen ja muut aivan pienia lapsia. Eras oli varmaan vain reilun vuoden ikainen ja notkui lavan reunustoilla aivan vasyneena. Muilla hieman vanhemmilla oli jo pienia tehtavia ja numero-osuuksia. Vanhin heistakin tosin oli vain noin kolme-nelja vuotias. Ei kylla tiennyt, miten pain olla ja mihin katsoa. Amatoorimaista vaikutelmaa lisasi se, etta roudarit eivat toimineet mitenkaan nakymattomasti ja hiljaa. Valilla tuntui, etta esityksen aikanakin areenalla notkui miehia enemman ja vahemman. Lisaksi pelle ja kaapiot olivat koko ajan areenalla. Valilla avustajamiehet herkesivat tuijottamaan lavalta pain meita ja hymyilivat ja seurasivat meidan reaktioitamme ohjelmanumeroihin. Vaikutti, ettei muukaan yleiso ollut kovin innostunut. Se ei taputtanut minkaan esityksen jalkeen. Muutama vihellys kuultiin, mutta ne olivat vain innokaiden nuorten miesten ilon ilmauksia. Nakyihan lavalla tyttoja jumppapuvuissa! Meita tosin huvitti, kun osa trapetsitaiteilijoistakin oli aika pullakoita trikooasuissaan. Taallahan kunnon miehella kuuluu olla mahaa. Jannitimme eraan pullakkamiehen trapetsiosuuksia. Eras toinen pullakkamacho esitti tulennielentaa ja muuta. Kaikista viihdyttavinta oli kuitenkin hanen hihaton strassitoppinsa ja aivan mielettoman hassut koreografiat lantion heilutteluineen. Aivan kuin tumma Homer Simpson. Kaikki tama siis tehtiin taysin tosissaan, ainoastaan meista se oli huumoria. Koko sirkusesitys huipentui kahden moottoripyoran ajoon. Ne tulivat teltan sisalle ja ajoivat aika vaatimattomasta hyppyrista ja pomppasivat vahan ilmaan. Tuli vahan sellainen olo, etta mopopojat ne siina leikkivat. Taman kaiken jalkeen Minna on entista vakuuttuneempi siita, etta sirkus ei ole hanen mieleisensa "taiteenlaji". Jaskankin edellinen sirkuskokemus oli 60-luvulta ja hankin taisi nyt tulla samoihin ajatuksiin.

Sirkuksen jalkeen lahdimme etsimaan solar-systeemia myyvaa kaupaa. Siis aurinkoenergialla toimivia juttuja. Kavelimme aikamoisen matkan ja monien kyselyiden ja neuvojen jalkeen saavuimme perille. Mies paivitteli, etta miksi ette soittaneet etukateen. Hanella ei ollut kyseista tuotetta siella paikan paalla. Han lupasi toimittaa laitteen Jaskan nahtavaksi tiistaina majapaikkaamme. Saa nahda, kuuluuko miehesta mitaan...(http://www.hykonindia.com/).

Nyt lahdemme jalleen etenemaan, pitaisi loytaa bussi kotiin. Majapaikkamme on edelleen rauhallinen ja olemme saaneet nukkua. Eilen seinanaapurimme, eli slovenilainen nuoripari lahti pois. Jannitimme, millaisia naapureita saamme. Yritimme jopa kadulla houkutella paria nuorta japanilaista siihen, koska ajattelimme, etta he eivat meluaisi. Heilla oli kuitenkin muita suunnitelmia.

Ai niin - pitaa kertoa viela slovenialaisista. Mies on tyoskennellyt kulttuurialalla ja hanen mielikirjailijansa oli yllattaen Arto Paasilinna. Pariskunta oli filmifestareilla nahnyt Matti Nykas-elokuvan ja piti sita kovin hauskana. Me olimme oikein ylpeita tasta suomalaisesta kulttuurisaavutuksesta;0 Lisaksi miehen veli kuulemma tuntee Mika Kaurismaen, ei sentaan Akia. Yritimme kaivella muististamme jotain slovenialaisia nimia siina kuitenkaan onnistumatta. Joitakin slovenialaisten vahvoja urheilulajeja Jaska onneksi tiesi.