Vaihteeksi luksusta

Eilen saavuimme Ernakulamiin Kochiniin. Junamatka osoittautui taas mielenkiintoiseksi. Matka kesti yhdeksan tuntia, vaikka matka oli 360 km. Mutta tama juna pysahteli pienilla asemilla. Jalleen meilla oli vain general-liput, eli ei paikkoja, koska niita ei ollut saatavilla. Saimme onneksi istua klo 21 asti. Parikin kertaa meita huomautettiin, etta pitaisi menna viimeisten vaunujen valikkoon seisomaan. Mutta ihmiset vinkkailivat silmaa ja sanoivat, etta olkaa vain. Viimeisella kerralla tosin konnari oli aika vihainen ja luulimme, etta han repii lipun. Mutta han kirjoitti siihen jotain, ajattelimme, etta siina luki hylatty tai jotain muuta. Taaskaan juttukavereista ei ollut pulaa, vanhemmatkin miehet halusivat kovasti jutella. Pari miesta suolti juttua sellaista vauhtia, ettei saanut mitaan selvaa. Ainoa vaihtoehto oli vain hymyilla ja nyokailla. Aivan uskomattoman vilkkaita ihmisia.

Loppumatkasta seuraamme lyottaytyi John-niminen nuori mies. Hankin matkusti ilman istumapaikkaa. Hanen kanssaan seisoimme loppumatkan sleeper-vaunujen valitilassa. Valilla junapoliisikin yritti haataa meita. John jarkkaili asiaa. Sita paitsi loppuosan vaunuvalit olivat taynna hindujen pyhasta juhlasta tulevia maalattuja miehia. Vaunujen valitilassa oli kummallinen episodi: nuori pulska mies otti luokseen pari poikaa kerrallaan. Pojat joutuivat tekemaan asentoa, vetamaan katta lippaan ja yksi lauloi jonkin laulun. Pojat olivat pelokkaan oloisia ja vaihtuivat aina valilla. Pulskis oli itsevarmana, eika valittanyt,vaikka tuijotimme. Kysyimme Johnilta, mita ihmetta tapahtuu. Han selitti, etta kyseessa oli joku jengi ja sen johtaja pomotti nuorempiaan. Johnia juttu nauratti, meita hammensi ja ihmetytti seka hieman huvittikin.

Kaiken kaikkiaan tama junamatka oli inhimillinen, koska teimme sen paivasaikaan ja saimme istua melkein koko matkan. No problem, niin kuin taalla sanotaan koko ajan. Ihmiset ovat uskomattoman karsivallisia ja nakyy, etta ovat tottuneet kaikenlaiseen ahtauteen ja epamukavuuteen. Jotenkin ihmeen kaupalla he onnistuvat nayttamaan siisteilta suorissa housuissaanja paidoissaan ja naiset sareissaan. Tunnemme itsemme aina ihan rahjaantyneiksi siina rinnalla.

John auttoi meita loytamaan aivan rautatieaseman vieressa sijaitsevan kohtuuhintaisen hotellin. Nukuimme viime yon hyvin. Aamulla valkeni hotellin palvelutaso. Oli luvattu,etta aamulla saa lamminta vetta. Minna valutteli suihkussa vetta jonkin aikaa, silla usein lammin vesi ei ala tulla heti. No, eipa lammennyt. Siita soittamaan respaan, ettei tule lamminta vetta. Nainen sanoi lahettavansa kaverin paikalle, kaksi pakettia jotain. Kului aikaa, kun siina odottelimme aatamin asussa suihkuun paasya. Ei kuulu vetta, uusi soitto ja vihdoin poika toi amparillisen lamminta vetta. Ei riita sanoimme, tuotko toisen amparin. Ei siina sitten muu auttanut kuin kayttaa kuluisaa huljukuppia, etta sai paalleen ja hiuksilleen vetta.

Sitten aamupalalle. Katolla on ravintola sanottiin. Menimme hissilla sinne : hissin ovi avautui suoraan keittioon, ja sai etsia, missa se ravintola on. Se oli ihan hirvea, jotain repaleisia lakanoita oli laitettu poytaliinoiksi ja muovituolit aseteltu ihmeellisesti. Selvisi, ettei se ollut auki. No, eipa olisi nalattanytkaan siina paikassa. Menimme viereiseen vegetarian family restaurantiin. Paikalliset taisivat jo lounastaa. Otimme tyypillisen paikallisen aamupalan: iso lattana ohut leipa, kupeissa erilaisia soosseja. Pari ukkelia seisoi koko ajan vieressa ja katsoivat, kun Minna yritti syoda sormin, Jaskalta sujuu vanhasta muistista. Joka paikassa tuntuu olevan nahtavyys, kun Ms Halonen aterioi.

Lahdon aika. Kochin on suuri monelle saarelle rakennettu kaupunki ja tuo Ernakulam on sen epaviihtyisampi puoli. Paatimme tulla Fort Kochinin puolelle. Riksalla lauttapaikalle. Oli kiva riksakuski, vanhempi mies, mutta osasi englantia ja kertoi ajomatkan aikana nahtavyyksista. Lautan lippujono eteni suht mukavasti ja paasimme lautalle. Matka kesti vain n. 15 min, maitse olisi ollut matkaa 20 km. Lautalla paikallinen nainen tarjosi pahkinoita, samoin kuin junassa eras tytto tarjoili meille sipseja ja muuta. Ihmisille on hyvin yksinkertaista tehda tallaisia pienia huomaavaisia eleita.

Loysimme oikein kivat riksapojat. Meno oli kuin Kimin kyydissa, he sanoivatkin, etta tervetuloa Ferrariimme. Puhetta tuli taas ihan uskomaton maara ja piti vaan taas mukana holpottaa ja nauraa. Taalla tulee hymyiltya ja naurettua ainakin 10 kertaa enemman kuin Suomessa, hymyyn ja huumoriin ei voi vastata jurotuksella ja umpimielisyydella. Pojat veivat meidat oikein kivaan "homestay"-hotelliin. Se on PARAS tahan astisista. Omistaja on ollut Dubaissa hotellissa toissa ja nakee, etta han on ammattilainen. Huoneet on maulla sisustettu, on hyttysverkot, kaapistot, ilmastointi, TV, lamminta vetta 24 h ja siisti piha. Saimme vaatteetkin pesulaan pesuun. Kaikki tama 700 rupiaa yolta (eli 14 euroa). Nyt on oikein hyva fiilis. Kerroimme, etta laitamme hanesta maininnan sivuillemme. Han kysyi, olemmeko Lonely Planetista. No, ei nyt ihan, mutta melkein. Toivottavasti tama merkitsee meille oikein hyvaa palvelua ja ehka alennusta, jos jaamme pidemmaksi aikaa. (Lonely Planet tekee matkaoppaita eri puolilta maailmaa ym. Meillakin on kyseinen opus matkassamme).

Hotellin nimi vinkiksi muille matkaajille:
Saj Home Stay
www.sajhome.com
sanasaj@yahoo.com

Fort Kochin vaikuttaa viihtyisimmalta ja siisteimmalta paikalta verrattuna aiempiin. Aiomme kierrella nahtavyyksia ja lepailla. Tanne on mm. haudattu Vasco da Gama - tuo tunnettu reissaaja.

Taalla oli muuten eilen joka paikassa kotien ulko-oven luona patioilla kynttilat. Ne olivat hindujen taloja, mutta ihan tuli jouluinen Suomi kynttiloineen mieleen. Terveisia kaikille!