Intia opettaa

Seuraavassa jalleen pikaisesti koottu paketti parin viimeisen vuorokauden ajalta. Taalla tapahtuu koko ajan niin paljon ja otamme yleensa lyhyen ajan nettiaikaa, joten pikkuvirheita ja ajatuskatkoja saattaa esiintya.

Edelinen perheemme Palolemissa osoittautui oikein sydamelliseksi, jaahyvaiset olivat lampimat.
Poika auttoi meidat su-iltana asemalle ja lippujen ostossa. Sen jalkeen Intia alkoi opettaa.

JUNAREISSU, GOA-KERALA, Kasaragod - odotusta, tuskaa ja hikea
Juna oli myohassa. Olimme tulleet asemalle hyvissa ajoin n. klo 22, koska junat saattavat kuulemma tulla etuajassakin. Siinapa sitten odoteltiin. Tutustuimme mukavaan nuoreen mieheen, joka tarjosi teet ja juteltiin kaikenlaista. Han puhui hyvaa englantia, joten keskustelu onnistui. Han kritisoi mm. korruptiota jne. Minna oli vahan "kauhuissaan" tulevasta, myos tama paikallinen mies sanoi, etta han ottaa AINA sleeper-paikan. Meillahan oli vain liput, ei istumapaikkoja, ei mitaan...koska juna oli taynna. Hintakin oli sen mukainen: 438 km ja hinta 208 rupiaa, eli vahan yli 3 euroa.

Juna saapui klo 01.10 eli se oli 3 tuntia myohassa. Saimme huomata, etta junat pysahtyvat todella nopeasti. Konnari ei katso, jaako joku ulkopuolelle. Yritimme nimittain asemalaiturilla "ostaa" hanelta makuupaikkoja. Tama vinkki oli tullut juttukaveriltamme. Ei onnistunut, yhtakkia han meni junaan ja meillekin tuli kiire, juna oli jo liikkeessa. Pysahtymisaika on yleensa n. 2 minuuttia.

Borat-hahmo oli edelleen toissa, kuten oli ollut aamullakin. Nain illan viiletessa han oli vetanyt paahansa lasten kyparahattua muistuttavn paahineen paahansa. Eipa meinannut pokka pitaa taaskaan. Myos pari muuta mageeta pipoa nahtiin, onhan taalla nyt "talvi" ja oli yo.

Vaunojen valissa

Siinapa meidat paimennettiin makuuvaunujen valiseen tilaan, sinne vessojen joukkoon. Yhdet nuoret miehet vetelivat hirsia lattialla olevien pahvilaatikoiden paalla, pipot ja peitot paallaan. Ei siina muu auttanut kuin asettua taloksi. Minnakin kavi urheasti lattialle istumaan toisen miehen paan ja oven ja lavuaarin valiin. Iso saronki paan suojaksi ja yritysta rentoutua. Ei onnistunut, huomasin, etta Jaska tappaa jotain otokoita lattialla. Osoittautuivat torakoiksi. Sen jalkeen istuimme reppujen paalla tai seisoimme. Loppumatkasta istuimme valilla yhden pahvilaatikon reunalla tai eraan miehen "sangyn" jalkopaassa. Vessojen pissinhajukin alkoi levita, mutta sai siina valikossa onneksi ikkunat auki. Makuuvaunu oli taysin avoin ja siina oli vain kerroksissa lavetteja eli ei sekaan mitaan luksusta ollut. Sita paitsi siella oli vahan valia sahlinkia paikoista ja valot rapsastiin paalle. Kello viiden aikaan alkoivat kahvi- ja teenmyyjamiehet kulkea koko ajan edestakaisin erikoisesti huudelleen. Ihan kuin he olisivat silloin tehneet koko tyovuoronsa tyot. Sitten tuli mies, jolla oli laukussa tupakka-askeja ja huuteli niiden myyntihuutoa.

Ihmisia junassa
- Huljukuppimies
Taustaa: taallahan ei kayteta yleisesti vessapaperia vaan vessakaynnin jalkeen otetaan amparista ns. huljukupilla vetta amparista ja pesaistaan paikat vasemmalla kadella. Vasemmalla kadella ei sen vuoksi saa syoda tai osoitella/kosketella muita. Huljukuppimies tuli makuuosastosta, hanella oli ilta-asu, eli pitka hame paallaan ja uuden uusi huljukuppi mukanaan. Vessakaynnin jalkeen han huuhteli kuppiaan meidan valikossa sijainneessa lavuaarissa. Kuppi oli selvasti uusi ostos ja han arvioi pitkaan kupin hintaa, tutki kyljessa olevaa merkkia ja ilmeista paatelleen oli lopulta tyytyvainen kuppiin ja ostokseensa. Yleensa kupit ovat vessoissa valmiina, mutta tama herrasmies oli halunnut ottaa junaan oman mukaansa.

Ystavallinen juttukaveri
Intiassa ei todella jaa yksin. Aina loytyy juttukumppani, niinpa matkan aikan juttelimme pitkat ajat (seisovillamme) nuoren miehen kanssa. Han on toissa Mangaloressa Wartsilan diesel -power-tehtaalla. Han oli erityisen kiinnostunut taloudesta, rahasta, kannykoista jne. Nokia on taalla hyva keskustelun aihe taalla. Monet taalla kyselevat myos, miten meilla riisi kasvaa. Niin tamakin mies oli todella yllattynyt, kun kuuli, ettei riisi tai ns. etelan hedelmat kasva meilla. Eraskin Kashmirista kotoisin oleva mies oli todennut talvea ja lunta koskevan keskustelun jalkeen, etta on hyva kun tulee lunta ja sen mukana vetta, niin jopa riisi kasvaa.

Juna oli muuten JARKYN pitka, ei osaa sanoa, mutta ehka noin viisi kertaa pidempi kuin meidan pitkan matkan junamme. Jaska arvioi, etta diesel-moottoreita piti olla ainakin kolme. Juna kulki nimittain todella lujaa, eika paljon pysahdellyt. Se kiri myohastymistaan tunnin takaisin. Menimme siis yhden osavaltion yli. Keralaan tultua alkoi nakya (ja kuulua) hindutemppeleita. Niista tuli kovaaanista musiikkia silloin klo 6 jalkeen. Joitakin tulia siella paloi ja johtuiko vasymyksesta, niin ainakin Minnasta ne vaikuttivat jopa pelottavilta ja tosi vierailta.

Saapuminen Kasaragodiin klo 6.45
Riksakuski asemalla, kommunikointiongelmia: mies ei osannut englantia, eika kirjoittaa tai lukea. Sovi siina sitten maaranpaa ja matkan hinta. Lopulta ymmarrys loytyi, kun Jaska sanoi keskustan ruotsalaisittain: central. Maksuksi tuli se, mita kuskin kateen tyrkkasimme lahtiessamme.

Ensi vaikutelma oli kuin olisi tullut Pakistaniin. Aamu oli viela varhainen, vahan ihmisia, paikat kiinni, naisia mustissa burkhissa, miehia muslimilatsat paassaan, rahjaisia busseja. Tuli ihan sellainen olo, etta mika maa mika valuutta.

Saavuimme (kai kylan parhaaseen) hotelliin. Alku hyva, huone siistimpi kuin mikaan aiempi, kuuma vesi, siistit sangyt. Kavimme suihkussa ja aioimme nukkua muutaman tunnin, MUTTA MUTTA klo 8 alkoi mieleton pauke. Alakerrassa purettiin hotellin kivista valiseinaa. Emme siis nukkuneet. Lahdimme kaupungille pyorimaan ja kavimme katsomassa rannan. Huomioita kylasta (n. 40 000 asukasta):
- sulassa sovussa paljon hinduja ja muslimeja; Hinduilla on punaisen taplan lisaksi otsassaan pari valkoista viivaa, emme tieda, onko nyt joku pyha aika menossa vai mita ne ovat
- muslimit vaikuttavat rikkailta, taalla on valtavan kokoisia kultaliikkeita, joissa on valtavan kokoisia kultakoruja. Paaosin asiakkaat nayttavat olevan muslimeja.
- miehet kayttavat taalla perinteista hametta tai lannevaatteen tyyppisia pussihousuja.
- kieli on taas eri kuin Goalla, alueen paakieli on malayam ja iso osa ihmisista ei osaa englantia
- olemme ainoat lansimaalaiset taalla ja tuijotus on sen mukaista. Alkuhammennyksen jalkeen opimme, etta se oli vain uteliasta ja ystavallista tuijotusta. Ne, jotka osaavat englantia alakavat heti kysella, mista olemme ja mita mielta olemme Intiasta jne.
- ravintoloissa ei ole ruokalistoja ja ruuat ovat vain paikallisilla termeilla. Eilen yhdessa vege-paikassa mies nauroi olevansa "speaking menu". Kasin on syotava, onneksi meilla on kasidesinfektioainetta viela jaljella.
- koska ei ole turisteja, taalla on halvemmat hinnat, ei tyrkytysta, mutta ei myoskaan rantaelamaa tai mitaan palveluita. Minnalla on ollut pitka melkein nilkkoihin ulottuva hame ja lyhythihainen paitapusero, se on ollut taalla sopiva asu.

Etta nyt on sitten ollut vuorossa real Indiaa - urheasti olemme kestaneet. Niin hulluja olemme, etta lahdemme taas tanaan junalla eteenpain. Taaskaan ei saatu kuin vain liput, ei paikkoja. On jouluaika ja vaki matkustaa. Taalla ylaosassa Keralaa ei ole oikein mitaan erityista, joten matka jatkuu etelaan. Maaranpaamme on Kochi, joka on miljoonakaupunki. Seuraavassa jaksossa siis havaintoja oikeasta kaupungista.

Juna lahtee klo 15.15 (toivottavasti) ja on perilla alkuillasta. On ihan eri juttu kun ei tarvitse yolla matkustaa.

Terveisin valkolaiset omituiset otukset Kasaragodista.