Kaasua, Minna Halonen

Nyt sitten menivat hermot ekan kerran! Meilta loppui eilen aamulla kaasu. Jai siis aamupuurot keittelematta. Kavimme sanomassa asiasta vuokraisannan apulaiselle. Kun olimme skootteriajelulla tapasimme myos vuokraisannan, joka lupasi hoitaa asiaa. Kaasupullon piti tulla n. klo 17, kun palaamme kampille. Ei tullut pulloa... monta muutakin asiaa han on jattanyt hoitamatta tai on hoitanut ne vasta kolmen paivan paasta. Sen vuoksi tama asia alkoi "keittaa" etenkin Minnan paassa, olihan keittio yksi syy, miksi olimme vuorkanneet taman paikan. Pystyy pesemaan vaatteita kuumalla vedella, kun saa lammitettya sita ja tietenkin keitella aamupaloja ja pikkuruokia. No, illallisaika lahestyi ja lahdimme kohti ravintola-aluetta. Matkalla paatimme kayda kyselemassa, missa pullo viipyy. Siella oli vain apulainen, joka tosin soitti heti isannalle, joka saapui jonkin ajan kuluttua. Han alkoi heti kiemurrella ja kieroilla ja vaitti, etta han oli luvannut vain yhden "sylinterin". Silloin alkoivat kaamit palaa. Kylla me olimme vuokranneet talon siten, etta kaasu kuuluu mukaan. Han itsekin myonsi, ettei pullo ollut taysi. Minnan temperamentti otti niskavoiton ja mies sai kuulla kunniansa. Lapsuudesta tuttu jalan polkeminenkin tuli avuksi, koska vieraalla kielella oli vaikeampi riidella. Siinapa pikkuinen intialaismies alkoi vetaytya autoonsa. Minna komensi, etta pullon on oltava aamulla klo 8 asunnolla.

Aamu valkeni - ei pulloa, mutta mies sentaan saapui kiltisti. Ensiksi vaikutti, ettei han noteeraa enaa Minnaa ollenkaan, mutta puhui ja katsoi lopulta kohtikin. Han yritti vaittaa, etta taalla on todella vaikea saada kaasua, kun tama talo ei kuulu kunnallisen kaasun piiriin. Me emme tata uskoneet. Han yritti myos jalleen sita kikkaa, etta me olimme saaneet talon muka erityisen halvalla jne. jne. Lopulta han soitti meidan kuultemme jonnekin. Lahdimme aamupalalla ja ihme oli tapahtunut, kun palasimme. KAASUPULLO OLI TUOTU. Eravoitto - niskavoitto - jeeeee - kova kovaa vastaan!!!!! Jossakin menee raja odottamisen ja lupauksien pitamisen kanssa. Kuulemma Jaskan omanarvontunne ei karsinyt, vaikka han oli tassa vain sivustakatsojana. (Jaska ymmartaa, etta kaasupullo voi olla naiselle periaatteen kysymys!).

Taalla Varkalassa on ollut alusta pitaen aika erilainen ilmapiiri kuin muissa paikoissa. Aika paljon tassa turistialueella on huonohkoa kaytosta turisteja kohtaan. Napayttelya siita, jos ei osta mitaan ja hinnoista ei voi neuvotella ollenkaan jne. Mutta huomisen jalkeen on aika vaihtaa paikkaa.

Meilla on loyhia suunnitelmia, joiden tyostamista jatkamme tana iltana.

Kavimme muuten toissapaivana skootterimatkalla eraan kylan pikkukirjastossa. Sehan oli kirjastoihmiselle aikamoinen shokkipaikka. En enaa sano taalla, etta tyoskentelen kirjastossa! Paikka oli kaksi kerroksinen rakennus. Toisen kerroksen ikkunoiden rautakaltereiden lapi kuului kuitenkin iloinen tervehdys ja kutsu tulla sisaan. Kirjakaappeja oli noin kuusi kappaletta. Kirjat olivat niin sekaisin ja niin huonokuntoisia, ettei sellaista voi olla. Kyselin, mika luokitussysteemi heilla on. En voi ymmartaa, miten sielta seasta voi loytaa mitaan. Lehtinurkkauskin oli aika naky. Alakerrassa oli ihmeellinen huone, jonka ymparilla oli kalterit. Nimitimme sita arkistoksi. Jaska nauroi, etta alimmat kerrokset olivat alkaneet hyvin arkistoitua- nimittain homeeseen ja tomuun. Ei siella kuulemma kovin paljon kay vakea, enka ihmettele. Haitarimallinen porttikin oli ihan ruosteessa, eika liikkunut, Jaskan piti vetaa mahaa sisaan, etta paasi lapi (vaikka onkin laihtunut taalla:))

Eilen oli varsinainen mopopaiva, silla ajoimme yli 90 km. Nyt on ajelut vahaksi aikaa ajeltu! Loysimme ihan takapajuisen kalastajakylan. Ranta oli ihana - kuin Goan hiekkarannat. Mutta se oli vain kalastajien kaytossa./ Veneita riitti silmankantamiin. Osa kalastajaperheista asui "rivitaloissa", jotka oli tehty aaltopellista. Ehka vahan kuumaa tassa ilmastossa. Siella oli tosi ystavallisia ihmisia ja halusivat paasta kuvaan ja yksi nuorukainen halusi kuvata Minnan kannykkaansa. No, Jaskakin tuli sit siihen!

Moro - nyt lahdemme kampille pyykin pesuun ja omeletin tekoon. Kananmunia on syoty salmonellavaarasta huolimatta. Kunhan ne kypsentaa kunnolla, riski on kai aika pieni.