Hyvaa itsenaisyyspaivaa

Jalleen yksi aihe juhlia: Intian itsenaisyyspaiva: 26.1. (1950). Jotkut ehka muistavat, etta Intia itsenaistyi jo -47, kylla he sitakin juhlivat elokuun 15. paiva. Eilen telkkarissa tuli hieno mainos: Intia 60-vuotta. Ei se niin tarkkaa tarvitse olla, kunhan juhlitaan! Taman paivan aloitimme siis siten, etta menimme seuraamaan paraatia. Kylla oli taas katseltavaa: valtavat maarat koululaisia ja partiolaisia seka erilaisia kuorma-autoja, joiden paalle oli rakennettu "kulissit". Ne olivat suurimmaksi osaksi erilaisia valistusautoja: tyollistyminen, sairaanhoito, elaintenhoito jne. Meidan silmiimme ne nayttivat herttaisen lapsellisilta. Elainauton kulisseissa oli leikkielaimia ja auton sivuun oli kirjoitettu lintuinfluenssasta. Sairaala-autossa aikuiset oikeasti esittivat laakaria ja potilasta. Jonkin verran nakyi alussa sotilasmarssia ja muutama ilmavoimien helikopteri lensi yli. Muuten tapahtuma oli leppoisa perhetapahtuma ja yllattavan hyvin organisoitu. Emme nahneet muita lansimaisia katsomassa. Mekin kuulimme tasta eilen sattumalta, kun hotellimme henkilokunta kertoi.

Neil Islandillakaan emme valttyneet festareilta: tuolloin puolen kuun vaiheilla vaki vietti siella uuden vuoden juhlaa. Se oli hindujen ajanlaskun mukaan. Kylan keskelle oli koottu pieni messualue kojuineen. Siella oli mm. metsaosasto, terveys- ja maanviljelysvalistusta jne. Tietenkin oli myos pieni temppeliosasto: kavimme ulko-ovella vahan kuuntelemassa, kun mies viittoili siihen. Hammentavan kova hindumusiikki soi korvien juuressa, teki mieli peittaa korvat. Joku pappipapparainen touhusi litkujen ja kukkien kanssa. Olimme jo lahdossa pois, kun han vinkkasi meidat takaisin: saimme siunauksen ja savisen leiman otsikkoon.

Neil Island - ymparistoasiaa
Paratiisissa on aina varjoja. Joillakin tyynilla rannoilla oli hiekkakarpasia, jotka ovat todella pienia ja pistavat huomaamatta. Joillakin paukamat artyvat pahoiksi. Eras australialaistytto oli joutunut kaymaan sairaalassa. Me selvisimme raapimisella ja tietysti yrittamalla olemalla raapimatta! Annen antama aloe vera -voide oli tarpeen.

Puhtautta emme valitettavasti loytaneet taaltakaan. Hullu kai sita onkin, jos lahtee puhtautta etsimaan muualta kuin pohjoismaista. Kylan keskusta oli taynna roskia ja avoviemarit olivat taallakin. Edistysta oli, etta keskustaan oli saatu joitakin roskaponttoja. Osa ranta-alueista oli lahes puhtaita ja niilla mukava makoilla ja uida. Vesi oli ihanan turkoosia ja rantahiekka valkoista korallihiekkaa. Simpukoita ja kotiloita oli todella paljon. Pikkuravut ovat hauskoja: ne ottavat tyhjan kotilon selkaansa ja kayttavat sita suojanaan. Hiekalla vilisti siis eri varisia kotiloita.

Jotkut rannat olivat taynna muoviroskaa: pulloja, sytkareita, korkkeja jne. Kalastajien kohtakin oli todella roskainen. Pitkalla kavelyreissullamme saaren paahan huomasimme, etta osa jatteesta onkin tainnut tulla Thaimaasta asti. Rannoilla oli mm. muoviruiskuja. Saarella ei ole huumeongelmaa ja kavelimme sellaisella alueella, jossa saarelaiset eivat oleskele. Jaska kyseli ihmisilta, ja selvisi, etta merivirrat todellakin tuovat Thaimaan, Singaporen, Burman ja Indonesian jatekuormaa tanne Andamaaneille. Eras mies sanoi, etta Intian laivasto on demonstroinut merivirtojen liikkeita ja asiaa on selvitetty. Tilanne alkoi huonontua 15 vuotta sitten. Kyseiset maat nahtavasti dumppavat jatetta ihan runsain maarin mereen. Ei Intia itsekaan tietysti ole puhdas pulmunen oman mantereensa rantojen suhteen. Mutta saarten rantoja pilaavat enemman itaiset naapurimaat.

Osaltaan tietysti turismikin lisaa jatetta. Paikalliset juovat hanavetta, mutta ulkomaalaiset juovat pullovetta muovipulloista. Niille ei ole mitaan kierratyssysteemia. Meidan majapaikkamme henkilokunta oli kayttanyt mielikuvitustaan ja kayttanyt kaljapulloja pihan koristeluun. Polut oli reunustettu nurin pain upotetuilla pulloilla. Vinkki Stromso-ohjelmalle?

Tama ymparistokatsaus oli nyt tasta yhdesta saaresta. Varsinainen turistisaari on laheinen Havelock, jolla on varmaan suuremmat ongelmat. Toisaalta jotkut saaret voivat olla puhtaita lukuunottamatta merivirtojen tuomaa roskaa.

Mielenkiintoisia ihmisia
Heti lauttamatkalla tutustuimme vanhempaan ranskalaisrouvaan. Han kertoi, etta hanen miehensa on rullatuolipotilas ja he matkustavat alakannella makuupaikoilla. Han pyysi, etta varmistamme Neal Islandin satamassa, etta he ehtivat laivasta pois. Han pelkasi, etta laiva jatkaa matkaa ennen kuin han saa miehensa ja rullatuolin ulos. Lupasimme auttaa. Pariskunta oli oikein mukava, mies oli huomattavasti nuorempi kuin reilusti yli 60-vuotias vaimonsa. He olivat esperanton opettajia ja intohimoisia esperanton mainostajia. He olivat kotoisin Grenoblessa ja he tiesivat Tulikiven. Heilla oli ollut aiemmassa asunnossaan Tulikiven uuni. He olivat talla reissullaan kiertaneet aika tavalla Intiaa. Me vain kuuntelimme ihmeissamme. Miten joillakin voi olla voimia noin paljon??? Mies oli taysin autettava henkilo ja nainen tosiaankin jo aika vanha, mutta niin han vain tyonsi miesta rannalle ja kylille uuden vuoden juhlaan.

Tapasimme ensimmaiset suomalaisetkin pitkaan aikaan. Hesalaisnuoret tulivat asumaan meidan lahellemme "hutiin". Juttelimme aluksi englanniksi, mutta jonkin ajan paasta Jaska kysyi, mista he ovat kotoisin. "We come from Finland", sanoi tytto ja siihen Jaska sitten totesi, etta "puhutaan sitten suomea". Kaikki olivat hetken aikaa ihan "hoomoilasena". Nuoret aikoivat jaada saarelle ja siihen majaan kuukaudeksi. Yhden yon hinta oli heilla vaille 2 euroa yolta. He olivat olleet jo mm. Nepalissa ja heilla oli keitinkin mukanaan.

Viereisessa majassa piipahti parin yon ajan vanhanko englantilaispariskunta. He olivat Ipsvitsista (siis se jalkapallokaupunki, en muista, miten kirjoitetaan). Varsinaisen mukava persoona oli sveitsilaisnainen. Han on matkannut jo yli 30 vuotta, paaosin yksin tai nyt jo kuolleen koiransa kanssa. Han oli mm. Persissa silloin, kun shaahi kukistettiin. Han on ammatiltaan hieroja ja opiskellut eri maissa niiden perinteisia hoitomuotoja. Intiassa han on kaynyt 15 vuoden ajan. Ruth oli oikein lammin persoona ja juttelimme pitkat tovit joka paiva. Hauska yksityiskohta oli, etta han tunnisti valittomasti kielemme suomeksi. Se ei ole kovin tavallista.

Paikalliset ihmiset
Saarilla tuntuu olevan vielakin rennompi ote kuin mantereella. Ihmiset vetavat hirsia riippukeinuissa tai ravintolan tyontekijat ravintolan poydilla. Eilen naimme sellaisenkin ihmeen, etta aluksi tarjoilija jutteli eraan turistin kanssa ja istui samassa poydassa. Heilla taisivat jutun aiheet loppua ja tarjoilija yksinkertaisesti painoi paansa poydalle ja alkoi nukkua siina. Mahtavaa olisi nahda, mita tallainen aiheuttaisi Rossossa! Tulisivatko potkut heti vai 15. paiva?!

Ihmisten kasvoissa nakyy paljon alkuperaisheimojen piirteita. Yksi heimoista kuuluu negroidiseen ryhmaan ja pari muuta mongoloidiseen. Mustia emme ole nahneet, mutta thai-tyyppisia on paljonkin. Kavimme eilen antropologisessa museossa. Huvittavaa oli jalleen, kun naytimme itse olevamme "antropologinen ihme". Jotkut halusivat samaan kuvaan kanssamme ja uteliaita kysymyksia sateli. Illan suussa kavimme katsomassa vanhaa vankilaa, jonka brittilaiset rakensivat tanne 1800-luvulla. Vaikuttava paikka ja sita paitsi kauniilla korkealla maella. Siella eras intilaispariskunta aloitti keskustelun. Selvisi, etta he ovat haamatkalla ja kotoisin Kalkutasta. Mies oli (kuinkas ollakaan) tietokoneinsinoori... mutta ei tuntunut maantieto olevan hanskassa, ei tiennyt Suomea. Ei viitsitty hanen kanssaan aloittaa Nokia-keskustelua. Muiden kanssa sita tuleekin jauhettua: Jaska sanoo aina, etta Nokia is Finland company. Ei voi sanoa oikealla tavalla "Finnish", koska muuten tulee vaaarinkasitys, etta Nokia on lopetettu. Takalaiset ovat ihan innoissaan puhelimista ja Nokia on ihan super!

Nyt hartiat ovat jo jumissa - lisaa sitten Intian mantereelta. Ensin lento taalta Chennaihin huomenaamulla ja siita lento Mumbaihin. Jatkoyhteys sielta Goalle pitaa viela jarjestaa. Saa nahda, naemmeko Minnan pojan, Joonaksen, jo Mumbain kentalla vai myohemmin Goalla. Jontun lento Mumbaihin tulee sunnuntain ja maanantain valisena yona...

Terkut kaikille - voikaa hyvn!