Bagan kylan elamaa

Nyt onnisti majapaikan suhteen. Paikka on rauhallinen ja nukuimme varmaan lahes 12 tuntia. Vielakin on vahan matkavasymysta jaljella. Asunto on tosi tilava, iso makuuhuone ja pieni keittonurkkaus, jossa ei ole kyllakaan hellaa tai mitaan keittovalineita. Parveke on ihanan iso ja siita nakyy jonkin verran merta ja auringonlasku.

Eilinen saapuminen tanne turistirysaan oli tietynlainen kulttuurishokki. Olemme kai jo vahan intialaistuneet, silla vahapukeiset englantilaisturistit nayttivat todella oudoilta. Miten he voivat laittaa noin pienia vaatekappaleita paalleen kuljeskellessaan kylalla!!! Rannalla sen viela ymmartaa....No, rannalla saa "ihailla" kovasti tatuoituja keski-ikaisia englantilaisukkoja. Not so nice...:( Nuoria matakalaisia taalla nayttaa olevan aika vahan.

Goalla pukeutumiskulttuuri on vapaampaa paikallistenkin keskuudessa. Tosin taallakin naiset pukeutuvat sareihin tai lyhythihaiseen paitaan ja pitkahkoon hameeseen tai farkkuhihin. Mumbain kentalla nakyi lansimaalaisittain pukeutuneita naisia ja nuoria pareja kaulakkain. Tamakin naytti oudolta. Yleisesti Intiassa naisten kuuluu peittaa olkapaat ja jalat. Mahaa ja selkaa sen sijaan saa nakya sarin alta. Sareja on monenlaisia, mutta aika tyypillinen on pieni tiukka paita (kuin t-paidan ylasosa) ja sen paalle sidotut kankaat. Osalla nakee todella kauniita silkkisia sareja, toisilla on halvempia keinokuituisia materiaaleja. Ne mahtavat olla kuumia. Silloin, kun lahdimme Goalta pois kohti etelaa, oli aivan selvaa, ettei Minna kulje topeissa tai lyhyessa hameessa tai shortseissa. Fort Kochissa kysyimme majapaikan pitajalta, kuinka on hyva pukeutua. Ongelma ei ole se, etta miehet olisivat ilkeita tai tuijottaisivat pahasti. Systeemi menee niin, etta kun pukeutuu suht kunnolla, saa naisiltakin kunnioitusta ja hyvaa palvelua. Toisaalta haluamme myos kunnioittaa maan tapoja, emmeka halua kuljeskella puolialastomina hyvin puettujen ihmisten keskella. Mutta kuten sanottu, taalla Goalla ei ole niin valia! Tosin Goallakin olemme nahneet vain kaksi intialaista naista uimapuvussa (ei bikineissa!). Jos naiset menevat uimaan, he menevat sareissaan. Tosin aikuiset intialaiset uivat aika harvoin. Yleisesti perheet kuljeskelvat rannoilla mita hienoimmissa asuissa.

Miesten hameita eli lungeja nakyy Goalla vahan. Etelassa ne ovat melkeinpa yleisempia kuin housut. Miesten hame on suorakulmion muotoinen kangas, joka sidotaan vyotarolle. Sita voidaan pitaa pitkana tai noistaa helmoista ylos ihan kuin minihameeksi. Miehet veulaavatkin helmoja edestakaisin alas ja ylos. Lungin kanssa pidettiin yleisesti kauluspaitaa. Jaska osti Trivandrumista hameen itselleen. Toistaiseksi se on toiminut rannalla makuualusena. Minna nimittain epaili, etta hame tippuu kuitenkin Jaskan paalta pois!

Selitys viela, miksi halailevat parit Mumbain kentalla kummastuttivat. Yleinen saanto on, etteivat aikuiset koskettele toisiaan julkisesti. Pariskunnat eivat kulje kasikkain tai kaulakkain. Lapsia sen sijaan kohdellaan hyvin hellasti. Isatkin leikkivat isompien lasten kanssa ja kanniskelevat pienempia. Koska me olemme liikkuneet Intian varakkaimmilla alueilla, emme ole tormanneet tyttoja syrjivaan kaytokseen. Tosiasia kuitenkin on, etta pojat ovat tervetulleempia lapsia. Joissakin osissa maata tapetaan viela tanakin paivana tyttolapsia. Ennen matkaa katsoimme dokumenttia kylasta, jossa oli jaljella vain miehia. Ei siis kovin mieltaylentavaa touhua.

Varakkuuden merkkeja
Miehilla statussymbojeja ovat hienot kellot. Vanhemmilla on kultakelloja ja nuoremmilla urheilusukeltajakelloja. Kello saattaa olla paidan hihan paalla, etta se todella nakyy. Miesten sormukset ja kaulaketjut ovat tietysti kultaisia ja nakyvia. Myos puhelimilla, kameroilla ja videokameroilla osoitetaan varakkuutta. Autot ja mopot on varustettu mita hassuimmilla aanilla. Peruutusaanet ja vinkkarien aanet ovat huvittavia: lintujen aania, puhelimen aania ja mita mielikuvituksellisimpia lurituksia.

Naiset saavat pienesta pitaen koruja lahjaksi. Ne toimivat myos tietynlaisena vakuutuksena, jos asiat menevat huonompaan suuntaan esimerkiksi sairauden tai muun epaonnen vuoksi. Avioeroja on todella vahan, mutta jos avioliitto jostain syysta loppuu, nainen useimmiten joutuu sukunsa hylkaamaksi. Perhe ja uskonto antavat elamalle tiukat puitteet, joiden sisalla pysytaan.

Kaikin puolin voi vain aavistella, miten ronttoisilta ja koyhilta me lansimaalaiset naytamme intialaisten silmiin. Mauttomasti pukeutuneina, kiiltavina aurinkorasvoista ja taysin ilman koruja paarustamme hiki valuen!

Hygieniajuttuja

Huljukupistahan olemme jo kertoneet. Sehan oli se vesikuppi, joka korvaa vessapaperin. Toinen hammentava seikka on kova "rakiminen". Aikoinaan ensimmaisessa kampassamme ihmettelimme, MIKSI ihmeessa ruokahuoneessa on peili ja lavuaari. Ne torottivat huoneen nurkassa. Ne eivat meidan mielestamme yksinkertaisesti kuuluneet kuvaan. Kuin lasten tehtavista: etsi kuvasta asia, joka ei kuulu mukaan. Asia selvisi heti, kun aloimme ruokailla paikallisten kuppiloissa. Siellakin on nimittain aika keskeisella paikalla lavuaarit. Ennen ruokaa kuuluu pesta kadet. Ruokailun jalkeen laskun yhteydessa tuodaan aniksen siemenia. Niita pureskellaan ja sen jalkeen mennaan lavuaarille rakimaan oikein kunnolla. Niin naiset, miehet kuin lapsetkin parskivat lavuaareilla. Myos aamulla kuuluu yskia kaikki limat pois. Se kuuluu tehda OOOOIKEEEIN kunnolla: skraaaaaak ptui ja sama uudelleen. Intiassa uskotaan ayuervediseen terveydenhoitoon. Siinahan on erilaisia elementteja ja nesteita kehossa. Kaikessa pyritaan tasapainoon. Lima varmaan kuuluu poistaa perusteellisesti. Taman vuoksi useissa paikoissa on kyltteja, ettei saa sylkea. Nain oli esimerkiksi Port Blairin kirjastossa. Siella myos kiellettiin kaikenlaiset purutupakat ja lehdet, joita taalla pureskellaan. Yksi niista tekee hampaat punaisiksi. Meilla on ollut muutamakin hammentava hetki. Esimerkiksi kerran elektroniikkakaupan kauppias kavi ensin rakimassa kaupan ulkopuolella rojut suustaan ulos ja sen jalkeen alkoi punahampaisena palvelemaan meita.

Vasemman kaden saantohan perustui siihen, etta vessapeseytyminen tehtiin silla. Sen vuoksi vasemmalla ei kosketa ruokaan. Jotkut saattava pitaa vasenta koholla kyynarpaa poytaa vasten, etta on varmasti selvaa, etta silta ei kayteta ruokaillessa. Me pyrimme noudattamaan saantoa, mutta joskus on pakko vahan auttaa vasemmalla, kun vaikka repii naan-leipaa pienemmaksi.